Muokkaan juuri uutta nuortenromaaniani ja lisäsin siihen perjantaina kohtauksen, jossa toinen päähenkilöistä (jo 18 vuotta täyttänyt) juo oluen. Mistään rankasta ryyppäämisestä ei voi puhua. Kohtauksen lisääminen sai minut kuitenkin miettimään, onko olemassa juttuja, joita nuortenkirjassa ”pitää” olla.

Ensimmäisenä mieleen tulee ihastuminen. Kyllähän nyt nuortenkirjan henkilöllä täytyy olla vipinää jonkun kanssa, tai vähintään haaveita vipinästä! En toki kiellä, etteikö nuoruus olisi ihastusten otollisinta aikaa, mutta kumman virkistävältä tuntuu lukea välillä sellaisiakin kirjoja, joissa ihastumiskuvioilla ei ole suurta painoarvoa.

Entä seksiä, alkoholia, biletystä? Näitä ei taida olla ihan niin ”pakko” olla nuortenkirjassa, mutta varsin usein näihin törmää myös. Usein kohtaukset ovat perusteltuja, mutta joskus on päälleliimatun tuntu. Silloin tulee lukiessa mieleen, että jaahas, nyt tähän on pitänyt saada tämmöinen bilekohtaus. Kiroilua? Realistisessa nuortenromaanissa pyritään tietysti realismiin myös dialogeissa, mutta välillä ruma sana tuntuu olevan vain alleviivaamassa sitä, että nää puhujat on nyt hei nuorisoo.

Onko teillä sellainen olo, että tiettyjä asioita ”täytyy” sisällyttää nuortenromaaniin?

p.s. Tarkennan vielä, että en lisännyt oluenjuontikohtausta oluen vuoksi, vaan koska kohtaus sopi tilanteeseen ja auttoi perustelemaan kirjan myöhempiä tapahtumia ja ihmisten välisten ristiriitojen kärjistymistä.

Mainokset