Olen kuullut sellaisista huhua, mutta nyt olen kokenut sen itse: täydellinen koulukeikka!

Nokialaisen Alhoniityn koulun opettaja Minna Eskola kertoo, kuinka luokka valmistautui vierailuuni:

”Sain ensin kirjaston järjestämään luokkaamme lukupaketiksi 25 kappaletta viidestä ensimmäisestä Geoetsivät-kirjasta. Oppilas sai valita, minkä kirjan lukee, ja luki sen koulussa. Nopeat lukivat useamman. Luettuaan kirjan oppilas vastasi itsenäisesti tekemiini sisältökysymyksiin (joka kirjasta n. 18 kpl). Tämän jälkeen oppilas ratkaisi mysteeritehtävän, joka oli lukemansa kirjan takana.

Annoin myös kaikille lukutehtäväksi tietotekstin kirjan takaa, joka oli siis geokätköilysanasto.

Kun kaikki oppilaat olivat määräaikaan lukeneet vähintään yhden kirjan, jaoin oppilaat kirjakeskusteluryhmiin. Sisältö ja tapahtumat muisteltiin omassa porukassa.

Seuraavana päivänä jaoin ryhmät niin, että jokaisessa ryhmässä oli eri kirjan lukeneet, jotka kertoivat vuorollaan muille mitä hänen lukemassaan kirjassa oli tapahtunut. Sitten pyysin miettimään kysymyksiä valmiiksi kirjailijavierailua varten.”

Keikan aluksi Minna kantoi opettajienhuoneesta nojatuolin koulun jumppasaliin. Lapsille järjestettiin patjat ja penkit tuolin ympärille. Suuren voimistelusaliin saatiin mukava tunnelma erillisellä lukunurkkauksella.

Juttelimme lukemisesta ja sen merkityksestä, kirjoittamisesta, geokätköilystä ja kirjoistani. Kysymykset kertoivat poikkeuksellisesta valmistautumisesta ja luetun tajusta.

”Onko jokaisessa Geoetsivät-kirjassa aina joku pahis?”
”Tuleeko jokaiseen kirjaan aina yksi uusi henkilö?”
”Onko Raparperillä äitiä?”
”Mikä on Raparperin isän nimi?”

Tässä kohden innostukseni vain kasvoi. Eihän isällä nimeä kirjoissa ole, mutta ehdottomasti hän tarvitsisi sellaisen.

Sain luokilta kaksi ehdotusta. Sitten lapset äänestivät etunimen. Nyt minä ja Alhoniityn koulun 3A ja 3B sen tiedämme.

Minna jatkaa:

”Teimme vielä jälkikäteen tietokoneella etsien Nokia-aiheiset mysteeritehtävät. Aiomme vielä kirjoittaa omat pienet aineet omista geoetsiväseikkailuistamme. Yritän myös saada keskustellen ideoita lähetettäväksi Sinulle ehkä tulevaisuutta varten…
Saatamme vielä kuviksessa tehdä työn olemassaolevista tai tulevista Geoetsivät -kirjoista. Aiomme myös käydä yhdellä oikealla kätköllä.”

Mitä tähän voi enää sanoa? Olen kiitollinen, että sain kokea tämän kaiken. Haluni ja motivaationi kirjoittaa etsiviä niin hyvin kuin ikinä osaan, pompahti korkealta vieläkin korkeammalle. Kiitos, Minna, ja alhoniittyläiset.

Niin ja se isän nimi, kerrotaan se nyt teillekin. Hän on Tommi Kalle.

Featured imageKuvia Alhoniitystä ei valitettavasti ole, mutta tässä muisto Naantalin Kirjahyrrän kirjajurtasta.

Johanna

Mainokset