Luistimet ja teräsjää. Paras mahdollinen yhdistelmä vuoden viimeiselle päivälle.
Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Koko maailma on mun.
Maailman huonoin kuva minkistä naapurin laiturin alla. (Jos olisin ruotsalainen, olisin arvellut venäläisten sukellusveneeksi.)
Sain kaverin! Veljenpoika viiletti niin, ettei tahtonut pysyä kuvassa.
Lahtea ristiin ja rastiin.
Hyviä piruetteja vuodelle 2016 – iloa ja leikkiä!
*
Kirsti
Grafomania 
5 kommenttia
Comments feed for this article
31 joulukuun, 2015 klo 5:40 pm
annelitre
Voi että! Ihania kuvia! Olen aina ollut huono luistelemaan, mutta mukulana pääsi aina joskus kirkkaalle järvenjäälle. Hienoa oli. Kuin olisi lentänyt.
31 joulukuun, 2015 klo 5:40 pm
annelitre
ja ihan hyvä minkki! ihme että ehdit kuvata
1 tammikuun, 2016 klo 12:01 pm
Raili
Niin täynnä energiaa kuvattavat, että parempia kuvia ei voisi alkavaa vuotta viitoittamaan olla. Upeaa, Kirsti-kultasein! Tyttönä olin se, jonka hiihtohousut repesivät aina haaruksista vaakaliikkeissä 🙂 Rakastin luistelemista, nykyisin sen katselemista.
1 tammikuun, 2016 klo 8:43 pm
anuh
Ihanan vauhdikasta! 🙂 Onnellista alkavaa vuotta, Kirsti & muut Grafomaanikot!
13 tammikuun, 2016 klo 12:20 am
Nimetön
Hienoja kuvia, kiitos. Minkit Pohjanmaalta tuttuja. Siskoni löysi kerran aitan alta tarhalta karanneen minkin. Mulla on vähän luistelutrauma. Isä ei ostanut minulle luistimia. Sain opettajan pojan vanhat luistimet. Ne olivat liian isot, vaikka laitoin varmaan parit, kolmetkin villasukat. Ironista, että nyt näen kymmeniä luistelijoita olohuoneeni ikkunasta (kiitävät Sorsapuiston kentällä).
Heikki