Uuden kirjani, ”Noitapeilin”, pitäisi ilmestyä ensi viikolla. Elän siis taas vähän jännittäviä aikoja, vaikka olenkin jo ehtinyt julkaista aika monta kirjaa.
Saturomaani on minulle kuitenkin uusi laji. Aiemmin olen kirjoittanut kuvakirjoja, helppolukuisia Telma-kirjoja, nuortenromaaneja ja yhden romaanin aikuisillekin. Saturomaanin maailmaan lähtemistä rohkaisi ehkä se, että olen viime vuosina kirjoittanut alakoulun äidinkielen ja kirjallisuuden oppikirjoihin tarinoita samalle ikäryhmälle (noin 9–12 v.).
”Noitapeili” aloittaa Salainen kirjasto –nimisen sarjan. Tässä sarjan ensimmäisessä osassa 11-vuotiaat Hugo ja Lydia löytävät metsästä vanhan kirjaston, jossa vapaaehtoisvoimin vaalitaan unohdettujakin kirjoja ja tarinoita. Lasten asuinpaikkakunnalta on lakkautettu kaikki kirjastot lukuun ottamatta yhtä piskuista kirjakioskia, jota kukaan ei edes yritä kutsua kirjastoksi.
Tarina on surullista kyllä ajankohtainen, sillä täällä Lahdenkin seudulla on viime vuosina lakkautettu kirjastoja ja supistettu niiden aukioloaikoja. Tällä hetkellä Lahden pääkirjastokin aikoo remontissaan hävittää ison osan aikuisten kokoelmastaan. Olen koettanut puolustaa kirjastoja ja kirjoja muun muassa kirjoittamalla aiheesta lehteen.
”Noitapeili” on rakkaudentunnustukseni kirjastoille ja kirjoille, tarinoiden maailmalle. Lapsuuteni merkittävimpiin kokemuksiin kuuluivat ehdottomasti kirjastokäynnit. Kirjasto kirjoineen avasi minulle portteja maailmoihin, joita en tiennyt olevan olemassakaan.
Salainen kirjasto -sarjan vanhassa kirjastossa on monia osastoja, salaluukkuja, käytäviä ja kerroksia. Niistä pääsee eri maailmoihin. ”Noitapeilissä” päästään käymään Kyöpelin noitakaupungissa Suuren Noitakonferenssin aikoihin ja joudutaan peilin takaiseen valtakuntaan.
Noitamaailma oli minulle lapsena läheinen. Leikin mielelläni noitaa ja kirjoitin tarinoita noidista. Nyt sain vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni ja kirjoittaa aiheesta oikean kirjan.
Joten jännitystäkin suurempi tunne taitaa nyt olla ilo.
Mila
P.S. Törmäsin noitaan Lontoossa viime kesänä. Kuten kuvasta näkyy,
tulimme heti hyvin juttuun.
11 kommenttia
Comments feed for this article
9 maaliskuun, 2016 klo 9:49 pm
Raili
Onpa tosiaan ajankohtainen aihe. Mahtavaa, että olet aloittanut peräti sarjan. Kun ajattelee, miten tärkeä kirjasto on ollut niin monille – ja on sitä edelleen – sydän itkee kirjastojen ja ainakin yhtä paljon lasten ja aikuisten, kaikkien lukijoiden vuoksi. Meidän pitäisi köyttää itsemme suljettavien kirjastojen hyllystöihin niin, ettei niistä voisi ottaa yhtään kirjaa muualle kuin ihmisille lainaan.
10 maaliskuun, 2016 klo 8:33 am
kirsti k
Syylänsuloiset onnittelut Mila, ilo uudesta kirjasta on aina yhtä suuri, vaikka olisi julkaissut 62 kuten Raili.
Yksi noitakirjasuosikeistani on Dahlin Kuka pelkää noitia, takuulla tykkään myös Noitapeilistä. Satua maailmaan tarvitaan, ja kirjastojen puolustajia!
10 maaliskuun, 2016 klo 9:09 am
Pirja
Kuulostaa hyvältä! Kirjastoja, satuja, tarinoita ja mielikuvitusta pitää vaalia 🙂 Lukulistalle siis. T. Kirjastojen suuri ystävä
10 maaliskuun, 2016 klo 9:26 am
Päivi H-H
Onpa hauskaa, että lastenkirjailijat ovat ryhtyneet agitoimaan kirjastojen ja lukuharrastuksen puolesta. Myös Timo Parvelan uudessa Ella ja kaverit salaisessa palveluksessa -kirjassa (Tammi 2016) otetaan kantaa koulukirjastojen säilyttämiseen!
10 maaliskuun, 2016 klo 1:50 pm
Johanna Hoo
Onnea, Mila! Minäkin olen aina rakastanut noitakirjoja. Minun lemppareitani olivat Eva Ibbotsonin Voi noita noitia ja Diana Wynne Jonesin Noidan veli jatkoineen. Tätä odotan jo nyt!
10 maaliskuun, 2016 klo 5:00 pm
kirsti k
Ai niin, ihana Ibbotson! En ole lukenut Voi noita noitia, mutta Aika hyviä noidiksi tuli tutuksi, kun poika toivoi sitä yhä uudelleen ääneenluettavaksi. Nyt veljenpoika vei sen just lainaan.
10 maaliskuun, 2016 klo 8:15 pm
annelitre
Noidan käsikirja luettiin meillä kirjaimellisesti riekaleiksi. Valmistettiin myös käsikirjan mukaisia noitasyötäviä kuten hämähäkkejä ja VERIKÄSI.
10 maaliskuun, 2016 klo 9:15 pm
milateras
Kiitos kaikille kannustavista kommenteista ja noita(kirja)muistoista!
Roald Dahlin ”Kuka pelkää noitia?” on minunkin suuri suosikkini. Noitia on monenlaisia, mutta jotain kiehtovaa heissä vaan aina on.
11 maaliskuun, 2016 klo 12:42 pm
jyriparetskoi
Ovatkos muuten kirjojen noidat aina naisia? Vai onko miesnoita velho? Onko noituus sukupuolineutraalia?
11 maaliskuun, 2016 klo 12:52 pm
milateras
Jyri, tuolla Kyöpelin kaupungissa miehetkin ovat nimenomaan noitia, eivät velhoja.
28 maaliskuun, 2016 klo 7:44 pm
heikkiniska
Onnea sylin täydeltä, Mila!! Noidat kiinnostavat minuakin. Noitarunokokoelma lähtee ennen vappua kustantajalle. Helsingin Sanomissa (23.3.16) oli hurja juttu Vainajien luilla vaivojen kimppuun. Yllätys, yllätys sekin käsitteli noitia ja taikoja.
Minunkin mielestäni miehetkin ovat nimenomaan noitia.