Pyörryttävät terveiset Kirjahyrrä-festareilta Naantalista! Nelipäiväinen lastenkirjallisuusfestivaali on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Monipuolinen ohjelma levittäytyi laajasti ympäri Naantalia. Tarjolla oli työpajoja, kirjailijavierailuita, musiikkia, teatteria, satujen luentaa, kirjavinkkausta ja paljon mukavaa yhdessäoloa.
Festivaalin avajaistilaisuudessa jaettiin myös alan palkintoja. Anni Swan -mitalin sai Vilja-Tuulia Huotarinen teoksestaan Kimmel (Karisto 2014). Ote palkintoperusteista: ”Kimmel tarkastelee ja purkaa nuortenkirjallisuudessa tyttöhahmoihin ja tyttöyteen liitettyjä mielikuvia. Kliseitä osoitetaan, muunnetaan ja niillä leikitellään niin temaattisella kuin rakenteellisella tasollakin. Tyttöjen maailmasta ja elämästä Huotarinen kirjoittaa ilmeikkäästi ja iskevästi. Kimmel on kunnianhimoinen ja kaunokirjallisesti erittäin korkeatasoinen teos.” Anni Swan -mitali jaetaan joka kolmas vuosi, sen myöntää IBBY Finland.
*
Kirjahyrrän avajaisohjelmaan kuului myös Onnimanni-palkinnon jako. Palkinnon myöntää Lastenkirjainstituutti, se jaetaan vähintään joka kolmas vuosi yksilölle tai yhteisölle, joka on edistänyt lasten- ja nuortenkirjallisuutta tai sen asemaa. Vuoden 2015 Onnimannin pokkasi Lukuinto-ohjelma lasten ja nuorten lukemista edistävästä työstä. Palkinnon vastaanotti Oulun yliopiston humanistinen tiedekunta ja kasvatustieteiden tiedekunta.
Ensimmäistä kertaa järjestettävä festivaali vaatii paitsi hyvän idean myös lukemattoman määrän innostuneita ihmisiä, suunnittelutunteja ja organisointia. Yksi Kirjahyrrän alullepanijoista ja pyörittäjistä on kirjailija ja lastenkulttuurin läänintaiteilija Tittamari Marttinen, jolle suuri kiitos muun muassa esiintyjien huolenpidosta ja naurun helskeestä.
Myös kirjailijoiden kouluvierailut olivat osa festivaaliohjelmaa. Itse kävin Markku Karpion kanssa juttelemassa kirjailijantyöstä Rymättylän koulun viitos-kuutosille ja Suopellon yläkoulun seiska-kaseille. Sanokaa mitä sanotte, lasten ja nuorten kiinnostus kirjoittamiseen ja lukemiseen on voimissaan. Olisitte nähneet takarivin poikien ilmeet, kun Markku paljasti, miten koulussa kaverit eivät olleet yhtään kiinnostuneita hänen jutuistaan, kunnes hän kerran päätti sepittää ison ja ruman valheen. Johan heräsi kiinnostus. Samalla Markku hoksasi, että kannattaa kirjoittaa kirjoja, jos haluaa tulla kuulluksi – kukaan ei keskeytä ja saa valehdella silmät päästään.
*
*
*
*
*
*
*
Kiitos Naantali. Kiitos Kirjahyrrä. Hienosti pyörähti käyntiin, hyvä jatkaa. Iloa ja pitkää ikää uudelle festivaalille!
Kirsti
6 kommenttia
Comments feed for this article
23 toukokuun, 2015 klo 1:01 pm
Susanna
Kuulostaapa mainiolta! Pitkää ikää Kirjahyrrälle! Kiitos Kirsti mainiosta raportista ja hauskoista kuvista.
23 toukokuun, 2015 klo 2:15 pm
Nimetön
Hyvä raportti, Kirsti! Tunnistin tekstistä itseni. Lisäisin vielä, että jokaisen esiintymisemme jälkeen Kirstin ympärillä parveili utelias lauma innokkaita faneja kyselemässä kaikenlaista ja pyytämässä nimmareita. Minun hämmentävin hetkeni sattui heti viimeisen esiintymisemme loppumisen jälkeen. Kirjani olivat vielä auditorion pöydällä, kun muutama äijäkäs kasiluokkalainen poika lampsi siitä ohi. Yhtäkkiä eräs jätkistä läpsäisi Selviytymispeli-kirjaani ja mörähti: ”Mää ostan ton!” Hän ei jäänyt juttelemaan, vaan jatkoi matkaansa poikalaumassa ovesta ulos. Mahtavaa! t. Utön Markku
24 toukokuun, 2015 klo 10:34 am
annelitre
Nyt oon kyllä katkera. On se niin väärin, että Naantalissa olin minäkin, mutta en saanut kirjahyrräleivosta. Olisin saanut pullan, mutta kun mehua ei ollut eikä vettäkään, niin jäi syömättä. Enkä päässyt puuseehenkään, mutta ratkaisukykyisenä yksilönä kävin puistossa puskapissalla.
Leivos+vessakatkeruuttani lievittää, että lapset olivat aktiivisia ja ihania ja kevätmielellä.
25 toukokuun, 2015 klo 8:21 am
Johanna Hoo
Minä sain puhua lukemisesta, kirjoittamisesta ja kirjoista jurtassa. Ikimuistoista!
25 toukokuun, 2015 klo 5:36 pm
Raili
Hahhaa! Kirjahyrrä oli ilmeisen aktiivinen ja hieno kokonaisuus. Itse olin silakoiden seassa Velkualla kaukana kavalasta maailmasta. Siis esiintymässä Kirjahyrrän merkeissä. Silakat olivat aika hiljaisia kuuntelijoita, mutta oli siellä onneksi elävämpiäkin, ihmisiä.
Hieno juttu, kiitos monelle ahkeroinnista, Tittamarille erityisesti.
25 toukokuun, 2015 klo 9:23 pm
Mila
Tämä festivaali kuulosti mahtavalta, kiitos raportista!
Toivottavasti hyrrä jatkaa pyörimistään vielä monina tulevinakin vuosina!