Jatkan istuntoja. Jos tahdot verrytellä, täältä löytyy Terapiassa 1.

Hylsyt. Tein niistä maton. Siitä tuli iso.

IMG_8035*

30 kpl, vuosilta 1999-2011. Suurin osa ajalta ennen esikoisen julkaisua 2004. Lukumäärästä puuttuu omalta kustantajalta sähköpostiin tulleet bumerangit, niitä lienee puolenkymmentä.

Tunnustan ahdistelleeni 12 kustantamoa. Ainoastaan ntamo ja Poesia välttyneet, toistaiseksi.

Hylsy nro 1 tuli Otavasta, Martti Anhava kirjoitti ikimuistoisen nätisti: ”Olemme nyt tutustuneet runokokoelmaanne Tyttö ja itkuliina. Runonne tuntuvat luontevasti syntyneiltä ja niiden yleisilme on sympaattinen, mutta niiden kielenparressa ja kantamissa näkemyksissä ei kuitenkaan tunnu sellaista persoonallista ominaispainoa, jota on pidettävä julkaisemisen edellytyksenä.” Jumalille ja Anhavalle kiitos, ettei Tyttö ja itkuliina nähnyt valoa!

Hioin kässäriä ja tarjosin taas, aina uusiin paikkoihin, eri versioita: Ylös allikkoon, Vitiä ja pikeä, Voikukkavelliä. Kokoelma ilmestyi lopulta Kariston kustantamana 2011 nimellä Likkojen lipas. Vaihtaisin planeettaa, jos kirja olisi päässyt kansiin yhtään aikaisemmin.

Lastenlorukässäriä Turkoosi soosi tyrkytin ahkerasti mutta tuloksetta vuosina 2002-2004. Se on vielä hengissä ja täydentynyt, katsotaan.

Pisimpään ja sitkeimmin joogasin Ammeiden ajan kanssa. Vuosina 2008-2011 lähetin sen eri versioita viiteen kustantamoon, joista yhden kanssa viilattiin muutama kierros löytämättä yhteistä maalia. Lopulta romaanin julkaisi Robustos 2013.

Anhavan lisäksi hylsyjen allekirjoittajina on joukko merkittäviä kustannusalan tekijöitä: Silja Hiidenheimo, Mikko Aarne, Hannu Harju, Sanna Uimonen, Mirjam Ilvas, Antti Kasper, Sirja Kunelius, Irina Björkman, Lotta Sonninen, Seppo Lahtinen… Kiitän sydämestäni jokaista.

Torjuntakirjeiden kohteliaat lauseet ja sanamuodot eivät ehkä ole kaikille tuttuja, tässä muutama vakiintunut esimerkki:

  • ”Olemme tututustuneet käsikirjoitukseenne, valitettavasti teos ei sovi kustannusohjelmaamme.”
  • Valitettavasti emme ole voineet hyväksyä käsikirjoitustanne kustannusohjelmaamme monien tarjolla olleiden käsikirjoitusten joukosta.”
  • ”Palautan ohessa lähettämänne käsikirjoituksen. Se ei valitettavasti sovellu julkaisuohjelmaamme.”
  • ”Parhaat kiitokset tarjoamastanne käsikirjoituksesta, johon olemme nyt tutustuneet. Vaikka se sisältääkin mielenkiintoisia aineksia, emme valitettavasti kuitenkaan voi sitä julkaista. Koska julkaisemme vuosittan vain noin 40 kirjaa, joudumme rajaamaan pois monia sellaisiakin käsikirjoituksia, jotka ilman muuta voisivat sopia kustannusohjelmaan.”
  • ”Vaikka käsikirjoitus sisältääkin mielenkiintoisia aineksia, emme valitettavasti kuitekaan voi sitä julkaista.”
  • ”Ei valitettavasti sovi julkaisuohjelmaamme, ainakaan tällaisenaan.”
  • ”Asiantuntijoiden mielipiteet kuultuamme meidän on todettava, että emme voi sisällyttää sitä julkaisuohjelmaamme.”
  • ” Emme ota toistaiseksi listalle uusia lyyrikoita.”
  • ”Julkaisemme vain hyvin harvoin lyriikkaa.”
  • ”Kiitämme ystävällisestä tarjouksestanne sekä yhtiötämme kohtaan osoittamastanne luottamuksesta.”

Vali-vali-valitettavasti. Niin, verratkaapa alussa siteerattuun Martti Anhavan kauniisti muotoilemaan ensimmäiseen hylsyyn; se tuntui silloin ja tuntuu edelleen henkilökohtaiselta ja perustellun rohkaisevalta – ilman valittelua.

Noin viidenneksessä saamistani hylsyistä on liitteenä sivun pituinen perusteltu lausunto. Kaikki esikoisen jälkeiseltä ajalta.

Mikä hylätyksi tulemisessa terapoi? Ainakin sen tajuaminen, että kustantamoilla on asiantuntemusta ja  järkeä olla julkaisematta täysraakileita. Miten paljon nyt hävettäisi, jos… En tahdo ajatella. Mukavampi keskittyä nauttimaan tarinoista, jotka ovat päätyneet lukijoille. Joista en vaihtaisi sanaakaan. En pilkun paikkaa.

IMG_8039

*

Istunto päättyy. Nyt sana vapaa. Tahdotteko avautua?

 

Kirsti

 

 

 

 

 

Advertisements